1: Aki, Etelä-Suomi
Niinpä vain minäkin eräänä syksyisenä iltana naamakirjaa selaillessa törmäsin mainokseen nettideittailusta. No pian huomasin naputtelevani itsestä kaikenmoista tietoa ja ei muuta kuin enteriä painamaan ja olin kirjautunut sisään ihmeelliseen ja uuteen maailmaan.
Niin lumoutunut en palvelusta ollut eli unohdin sen moneksi päiväksi kunnes eräänä iltana muistin tämän uuden tuttavuuden. Ja kas kummaa, viestejä pilvin pimein mutta vain yksi tosissaan kiinnostava. Innoissani klikkaamaan viestiä mutta ei, jos halusit lukea viestin niin ei muuta kuin pankkitunnukset esille. Sadasosan mietittyäni olin jo maksanut kolmen kuukauden jäsenyyden.
Niinpä sitten pääsin lukemaan Akin viestiä ja uskaltauduin jopa vastaamaan. Alkukangertelusta ja jännityksestä päästyäni viestit alkoivat suorastaan lentää ja pikkuhiljaa lentelivät myös perhoset vatsassani. Akin viestit ja kuvien tuijottelu saivat hymyilemään typerästi jopa kesken työpäivän josta työkaverit ystävällisesti huomauttelivat. Oli ihana tunne huomata ihastuneensa vaikkakin vain viestien välityksellä. Mietin että voiko joku mies osata noin ihanasti kertoa haaveistaan ja tunteistaan. Muutaman viikon viestittelyjen jälkeen sovittiin treffit ja sitä ennen yksi puhelu. Puhelua odottaessa kädet hikosivat ja sydän hakkasi reippaasti yli sataa. Jos jo puhelu jännitti näin kovaa niin entäs sitten treffit….
Viimein saapui maanantai päivä (tosi hieno päivä ja aika eka treffeille…..) ja aamusta kulutin monta tuntia miettien eri asuvaihtoehtoja ja suihkussa luvattoman kauan eri tuoksuilla itseä höyrystäen. Pisteenä iin päälle minä hajusteille allerginen uhmasin ohjeita ja sipaisin kaulalle hiukan hajuvettä. Seurauksena armoton ihoreaktio jota yritin epätoivoisesti pestä pois huonolla menestyksellä…No siitä jotenkin selvisin ja sitten alkoi armoton kellon tuijottaminen ja edestakaisin ravaaminen, tyynyn paikkoja sohvalla siirrellen.
Ovikellon soidessa jalat tutisivat mutta ei auttanut kuin loihtia hymy huulille ja esittää reipasta maailman naista. Oven takana oli sitten Aki, kuvista ja viesteistä tuttu mies. Livenä kuitenkin hiukan erinäköinen mutta miellyttävä mies joka antoi hellän haluksen.
Siinä sitten istuttiin ja juteltiin ja mietin että pitäisikö nyt olla niitä perhosia vatsassa vai mikä on homman nimi..ei vain tullut samaa fiilistä kuin viestittelyissä ja tunne oli kyllä varmasti molemminpuolista. Siinä sitten sovittiin että katsellaan ja tuumataan tilannetta ja huh mikä helpotus mutta toisaalta pettymys kun jäin yksin.
Mitä tästä sitten opin?
1. Älä sovi treffejä IKINÄ maanantaina klo 11. Varsinkaan ensitreffejä.
Muuta en sitten tästä tapauksesta oppinutkaan mutta tulevista taas uutta….